Helsingin Sanomat Hannu-Ilari Lampila
“Anja Bihlmaier, one of the best German conductors of her generation, impressed Espoo”
Nuori saksalainen kapellimestari Anja Bihlmaier lensi Tapiola Sinfoniettan perjantaisen konsertin johtajaksi Mario Venzagon sairastuttua. Saksankielisellä alueella häntä pidetään yhtenä kapellimesterisukupolvensa parhaimmista kyvyistä.
Valloittavan vaikutuksen Bihlmaier teki viimeistään konsertin päätösnumerossa, Dvorákin sinfoniassa nro 8 G-duuri. Hän sytytti sinfonian sen värikkääseen romanttiseen hehkuun ja vilkkaaseen rytmiseen elämään.
Luonnon- ja elämänläheinen kahdeksas sinfonia hämmästyttää melodisella
rikkaudellaan. Ensiosan teemakaraktäärit alkavat vaihdella nopeassa
tahdissa elegisen mollialun jälkeen. Samoin hitaaseen osaan putkahtaa aina
uusia aiheita.
Voi olla, että Bihlmaier hieman jännitti paikkaustehtäväänsä. Toisaalta hän
saattoi luottaa erinomaisten soittajien täyteen tukeen. Ensosian alkupuolen äkkinäisiä tunnelmasiirtymiä vaivasi pienoinen alkukankeus. Vapauduttuaan Bihlmaier otti osan fantastisesti vaihtelevan, riemua ja melankoliaa yhdistävän kulun joustavasti haltuunsa, ja hänen ilmaisuvoimainen, yhtä nopea kuin joustava johtamistekniikkansa alkoi toimia loistavasti.
Hitaan osan melodiavirrasta syntyi balladimainen tarina dramaattisine
käänteineen. Scherzon valssiunelma lumosi hai kealla eleganssillaan.
Variaatiomuotoisesta finaalista puhkesi väri-iloinen soitinkarnevaali, jonka
meluisissa huipennuksissa trumpetit ja myös muut vaskisoittimet kiljuivat
riemusta.
Avausnumerona oli Stravinskyn uusklassinen kamarikonsertto
Dumbarton Oaks, jossa Stravinsky tekee ironisesti leikittelevää kunniaa J.S.
Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Ensiosan oikukas rytminytkyttely
käynnistyi hieman epävarmasti, mutta kun kapellimestari huomasi Tapiola
Sinfoniettan moottorin toimivan hyvin, jatko oli kirkkaasti ilakoivaa
Stravinskyä. Hidas osa oli valohämyinen vastakohta. Finaalin marssi sykki
monimielisesti, joskus hieman synkistyenkin.
Hanna Juutilaisen huilusoolo aloitti kuulaan runollisesti Debussyn Faunin
iltapäivän, jossa Bihlmaier antoi näytteen raffinoituneesta
värivivahdeaistista ja taipuisista muotokaarista.